Blogi: Sähkön suurkuluttajille tarjottavat PPA:t – mitä ne ovat? | Pöyry in Finland Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Rectangle 212 + Rectangle 212 + Rectangle 212 Created with Sketch. Slice 1 Created with Sketch Beta. > Slice 1 Created with Sketch Beta. > Slice 1 Created with Sketch Beta. > Slice 1 Created with Sketch Beta. > Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Twitter Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta. Slice 1 Created with Sketch Beta.

TUULIVOIMA / 20.8.2018

Blogi: Sähkön suurkuluttajille tarjottavat PPA:t – mitä ne ovat?

Suomen energiamarkkina on juuri nyt uudessa tilanteessa, kun julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan (mm. Yle Uutissa 16.8.2018 mainittu CPC Finlandin Isojoen hanke) tuulivoimapuistoja tullaan rakentamaan ilman julkista tukea. Vielä muutama vuosi sitten tätä oli vaikea uskoa, ja edelleen on aiheellista pohtia, miten suuria investointeja vaativat hankkeet rahoitetaan.

Yksi keino energiainvestointien rahoituksen varmistamiseksi ovat PPA:t (Power Purchase Agreement), eli pitkäaikaiset sähkön ostosopimukset suurten sähkönkäyttäjien kanssa. Suomessa energiayhtiöt ovat voineet toimia tuulisähkön jälleenmyyjinä tuottajalta sähkön käyttäjille, mutta se, että sähköä paljon kuluttava teollisuus tai kaupan alan toimijat ostavat sähkönsä suoraan tuulivoimayhtiöltä, on meillä uutta. PPA:t ovat yleistyneet nopeasti Ruotsissa ja Norjassa, joissa erityisesti tuulivoimainvestointeja on viime vuosina toteutettu niiden avulla. Myös Alankomaissa ja Iso-Britanniassa on tehty lukuisia tuuli-PPA-sopimuksia.

Tuulivoimahankkeiden kehittäjille PPA-sopimuksen tekeminen mahdollistaa sähkön hinnan kiinnittämisen pitkälle tulevaisuuteen, ja näin hankkeen kilpailukykyisen rahoituksen. Ostajan kannalta PPA taas tarjoaa takuuhintaista uusiutuvilla tuotettua sähköä, mahdollisesti jopa hyvin kilpailukykyiseen hintaan.

Sekä ostajan että myyjän on kuitenkin syytä huomioida sopimuksiin liittyvät riskit ja mahdollisuudet ja arvioida tarkkaan niiden taloudelliset vaikutukset eri tulevaisuuden tilanteissa. Miten eri osapuolet varmistuvat siitä että sopimus on paras mahdollinen? Alla on listattu muutamia keskeisiä tekijöitä eri osapuolten kannalta perustuen Pöyryn kokemuksiin PPA-sopimuksista Euroopassa.

PPA:n ostajaosapuolelle kriittiset kysymykset:

  • Miten PPA sopii yhtiön strategiaan, voidaanko sen avulla saavuttaa mm. kestävyystavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla – mitä muita vaihtoehtoja on hankkia päästötöntä energiaa?
  • Onko tarjottu hinta edullinen verrattuna markkinahinnan kehitysnäkymiin pitkällä aikavälillä (10–20 vuotta)?
  • Miten hankkeen tuotanto ajoittuu vuoden sisällä, ja miten tämä vaikuttaa hankkeen edullisuuteen? Jos tuotanto ajoittuu alhaisen sähkön hinnan hetkiin, sen hyöty on alhaisempi. Tuulipuiston tuottama, tuotannon määrällä painotettu sähkön hinta (ns. ”capture price”) voi erota merkittävästi sähkön vuosikeskihinnasta.  Miten vuoden sisäinen sähkön hintavaihtelu kehittyy tulevaisuudessa, kun markkinoilla on huomattavasti enemmän tuulivoimaa kuin nyt?
  • Miten säätösähkön kustannukset kehittyvät, ja mikä on paras tapa hoitaa säätösähkön hankinta? Sopiiko hanke profiililtaan ostajan mahdolliseen muuhun tuotantoportfolioon, joka voi esimerkiksi tarjota säätövoiman lähteitä?
  • Mitä alkuperätakuiden siirtymisestä on sovittu?

PPA:n tarjoajan kannalta kriittiset kysymykset:

  • Oikean vastapuolen löytäminen ja kilpailutilanne PPA:n tarjoajien markkinoilla
  • Vaatimukset PPA:lle hankkeen rahoitettavuuden kannalta, vastapuoliriskin hallinta
  • PPA:ssa sovittava hintataso, näkemys sähkön hinnan kehityksestä ja hankkeen ”capture price”
  • Millä sopimusmallilla voidaan hyötyä parhaiten tulevaisuuden mahdollisesta sähkön hinnan noususta ja samalla säilyttää hankkeen rahoitettavuus?
  • Kumpi osapuoli kantaa tasepalvelusta aiheutuvat kustannukset/riskit?

Mitä tarkoitetaan termillä ”capture price”?

Tuulivoimalan sähköntuotantoprofiili on tuulisuuden perusteella vaihteleva, jolloin sen saama keskihinta markkinoilta eroaa aritmeettisesta sähkön markkinahinnan vuosikeskiarvosta. Tuntitason tuotannolla painotettu tuntitason hinnasta laskettava vuosikeskihinta (englanniksi ”capture price”) vaihtelee riippuen tuulivoimalan sijainnista ja tuuliolosuhteista. Koko Suomen tuulivoimatuotannolle tarkasteltuna tämä hinta on viime vuosina ollut jonkin verran sähkön markkinahinnan keskiarvoa alhaisempi (kts kuva alla). Huomionarvoista on, että vaikka tuulivoimakapasiteetti Suomessa on viiden vuoden aikana noin viisinkertaistunut (2013 450 MW, 2017 2100 MW), ei capture pricen suhteessa tukkusähkön keskihintaan ole tapahtunut juurikaan muutoksia.

Tämän hintasuhteen tulevaisuuden kehitystä analysoitaessa pitääkin ottaa huomioon myös lukuisia muita seikkoja kuten vesivoiman tuotannon vaihtelu, tuulisuuden vaihtelu, polttoaineiden hinnat (muu sähkön tuotanto) ja sähkön siirtolinjojen kehittyminen maiden välillä.

Riskit liittyvät tuotannon vaihteluun ja sähkön markkinahintaan

Sähköntuotantoon tuulivoimalla liittyy suuri säästä riippuva tuotannon vaihtelu. PPA-sopimuksessa onkin tärkeää määritellä tuotantomäärä, josta sopimus tehdään. Sopimus voidaan tehdä esimerkiksi tuulivoimalan koko tuotannolle ilman sitovaa määrää tai tietylle kiinnitetylle vuosi- tai kuukausituotannolle. Erilaisiin sopimustyyppeihin liittyy erilainen riski ja sitä kautta hinta. Jos sopimus perustuu ennalta sovittuun tuotantomäärään tiettynä ajanjaksona, voi tuottaja joutua hankkimaan korvaavaa tuotantoa markkinoilta, jos tuotanto tuulipuistossa jää sovittua alhaisemmaksi. Toisaalta ylituotantotilanteessa tuottajan pitää myydä tuotantoaan vallitsevaan markkinahintaan. Näin kiinnitetyn tuotantomäärän tapauksessa tuulivoimantuottaja altistuu tuotantoprofiilinsa kautta myös sähkömarkkinoita koskeville riskeille.

Profiiliriskin lisäksi tuotantoon liittyy riski sähkön markkinahinnan tasosta tulevaisuudessa. Ostaja sitoutuu ostamaan tuotetun sähkön tietyllä hinnalla, joka voi osoittautua tulevaisuudessa edullisemmaksi tai kalliimmaksi kuin markkinasähkö. Tuottaja saattaa profiiliriskiä välttääkseen haluta myydä koko tuotantonsa ilman kiinnitettyjä tuotantomääriä. Tällöin hän ei kuitenkaan pääse hyötymään tulevaisuudessa mahdollisesti nousevasta sähkön hinnasta.

PPA-sopimusta tehtäessä onkin oleellista määrittää tarkasti erilaisista sopimusmalleista eri osapuolille koituvat riskit ja mahdolliset hyödyt eri markkinatilanteissa. Tällöin voi varmistaa menestymisensä PPA-markkinan kovenevassa kilpailussa ja sopimuksen, jonka riskit ovat hallinnassa.

Seniorikonsultti Juha Känkänen ja johtaja Jenni Patronen

Pöyry on tukenut lukuisia ostaja- ja tuottaja-osapuolia PPA-prosesseissa Euroopassa, ja meidän kauttamme löydät myös asiantuntijat Suomen ulkopuolisilla markkinoilla.

Lisätietoja

Juha Känkänen
Seniorikonsultti

040 348 5340